Suusyöpä
Nuuska ja suusyöpä
Usein uutisoidaan nuuskan lisäävän suu- ja nielusyövän riskiä. Tosiasiassa kirjallisuus ei tue tätä väitettä. Väitteen uutisoinnin yhteydessä yleensä viitataan nuuskan terveysriskejä käsittelevään suureen ruotsalaiseen kohorttitutkimukseen, jossa seurattiin 9 976 ruotsalaismiestä vuosina 1973-2002, ja havaittiin nuuskan käyttäjillä suurentunut riski sairastua suu- tai nielusyöpään, kun nämä syöpätyypit yhdistettin (Roosaar ym 2008). Tätä tutkimusta uutisoitaessa jätetään yleensä mainitsematta, että tupakoimattomilla nuuskankäyttäjillä riski ei ollut kohonnut tilastollisesti merkitsevästi.
Oikea tapa uutisoida tämä tulos olisi, että henkilöillä, jotka käyttivät nuuskaa mutta eivät tupakoineet, ei ollut kohonnutta riskiä sairastua suu- tai nielusyöpään, mutta kun tupakointi jätettiin analyysissa huomioimatta, nuuskan käyttäjillä oli kohonnut riski sairastua suu- tai nielusyöpään. Tässä jälkimmäisessä ryhmässä riski sairastua suu- tai nielusyöpään kunkin vuoden aikana oli noin 3/10 000 eli 0.03%, kun se vertailuryhmässä oli 1/10 000 eli 0.01%. Tämä voidaan myös ilmaista (ja usein ilmaistaankin) suhteellisen riskin kasvuna, joka muotoillaan niin, että nuuskan käyttö lisäsi syöpäriskin kolminkertaiseksi. Koska kyseessä on lähtökohtaisesti harvinainen tauti, olisi suotavaa ilmaista tämä muutos myös absoluuttisen riskin kasvuna, jolloin tulisi sanoa: Nuuskan käyttö lisäsi suu- tai nielusyövän esiintymisen riskiä 0.02 prosenttiyksikköä.
Mitä tämä kolminkertainen suhteellinen riski tarkoittaa? Absoluuttista riskiä käyttäen ja kääntäen voidaan sanoa, että koehenkilö, joka oli käyttänyt nuuskaa (riippumatta oliko hän tupakoinut), 99.97% todennäköisyydellä ei sairastunut jonkin vuoden aikana suu- tai nielusyöpään, verrattuna koehenkilöön, joka ei ole koskaan käyttänyt nuuskaa (riippumatta oliko hän tupakoinut); todennäköisyydellä 99.99% hän ei sairastunut suu- tai nielusyöpään. Syöpään sairastumisen todennäköisyydessä nuuskaa käyttävällä ja nuuskaa käyttämättömällä henkilöllä oli siis 0.02 prosenttiyksikön ero.
Mitä Roosaarin ja kumppaneiden tutkimuksessa itse asiassa havaittiin? Tässä yhteenveto löydöksistä ymmärrettävässä muodossa: tässä käytetään suhteellisen riskin muutosta, joka on sinänsä sallittu ja usein paikkaansa puoltavakin tapa, mutta kuten yllä nähtiin, antaa näiden harvinaisten tautien kyseessä ollessa herkästi liioittelevan kuvan riskin kasvusta:
-Tupakointi lisäsi yleistä syöpäriskiä 26%
-Nuuskan käyttö ei lisännyt yleistä syöpäriskiä
-Tupakointi lisäsi suu- tai nielusyövän riskiä 560% yli 75-vuotiailla
-Nuuskan käyttö lisäsi suu- tai nielusyövän riskiä 310%, jos tupakointia ei huomioitu analyysissa
-Nuuskan käyttö ei lisännyt suu- tai nielusyövän riskiä tupakoitsemattomilla
-Tupakointi lisäsi riskiä kuolla sydän- ja verisuonitauteihin 23%-63%
-Nuuskan käyttö ei lisännyt riskiä kuolla sydän- ja verisuonitauteihin
-Tupakointi lisäsi riskiä kuolla syöpään 54%
-Nuuskan käyttö ei lisännyt riskiä kuolla syöpään
-Tupakointi lisäsi riskiä kuolla keuhkotauteihin 70%-100%
-Nuuskan käyttö ei lisännyt riskiä kuolla keuhkotauteihin
-Tupakointi lisäsi yleistä kuolemanriskiä 26%-63%
-Nuuskan käyttö lisäsi yleistä kuolemanriskiä 10%-23%
Lisäksi tutkimuksessa raportoitiin mielenkiintoinen lisähavainto: Kun seurattiin 252 miehen tupakointitottumuksia 1973-1995, todettiin että 56:sta tupakoijista 28 oli lopettanut tupakoinnin ja seitsemän oli vaihtanut nuuskaan ja lopettanut tupakoinnin. Kuudestakymmenestä nuuskan käyttäjästä yksikään ei ollut vaihtanut tupakkaan.
Kirjoittajat itsekin toteavat, että koska kaikkien koehenkilöiden tupakointitottumuksia ei seurattu, niin suurimman osan tottumustiedot olivat 29 vuotta vanhoja tuloksia analysoitaessa, ja tätä pidettiin tutkimuksen heikkona kohtana.
Lisäksi on erittäin tärkeä muistaa, että ns. sekoittavat tekijät voivat vääristää tällaisen tutkimuksen tuloksia merkittävästi. Kirjoittajat itsekin toteavat, että ruokavaliota, liikuntaa ja yhteiskunnallis-taloudellista asemaa ei otettu huomioon, ja nämä tekijät ovat voineet vaikuttaa riskeihin, joten tuloksia täytyy tarkastella hyvin kriittisesti.
Lopuksi, tässä kuten monessa muussakin epidemiologisessa tutkimuksessa on ongelmana tilastollisen voiman puute. Lisäksi, koska esimerkiksi suu- ja nielusyöpätapauksia oli ainoastaan 11 koko aineistossa, ei sattuman mahdollisuutta tulosten analysoinnissa voida sulkea pois, kuten kirjoittajat asiallisesti toteavat.
Kirjoittajien päätelmä omista tuloksistaan on seuraava:
“Tuloksemme ovat ristiriidassa niiden väitteiden kanssa, joiden mukaan nuuskan käyttö ei ole terveysriski. Vaikka nuuskan käytön riskit ovat tulosten perusteella johdonmukaisesti pienemmät kuin tupakoinnin, ja aiemman kirjallisuuden perusteella suusyövän ja nuuskan välillä ei ole yhteyttä, niin mahdolliset nuuskaan liittyvät riskit ovat biologisesti järkeenkäypiä, ja lisätutkimukset ovat tarpeen. Riskejä ei voi tällä hetkellä kokonaan poissulkea.”
Luon ja kumppaneiden (2007) Lancetissa julkaistu tutkimus, jossa tutkittiin lähes 300 000 ruotsalaismiestä, ei havainnut yhteyttä nuuskan ja suusyövän välillä.
Nuuskan käyttö Ruotsissa näyttää olevan yhteydessä sekä tupakkaa käyttämättömiä että tupakoitsijoita suurempaan alkoholin kulutukseen, joka voi myös lisätä suusyövän riskiä (Wickholm ym 2003).